Adios Amigos!

Tää tyttö lähtee huomenna Espanjaan, Barcelonaan! Hahaa, viettäkääs mukavat kymmenen päivää täällä suomessa ;) En sen enempi nyt tästä kerro, koska vielä on pakkailutkin kesken! 

Eli saatte sitten suuuuren Barcelona-postauksen, kun palaan takaisin Suomeen. Tai saa nyt nähdä, että kuinka noiden kuvien kanssa käy, koska blogger herjaa kokoajan, että kuvienlataus-kiintiö olisi täynnä... Adios!

Jo vuoden Pilkkeitä Silmäkulmissa!

Jee! Nyt täyttää tämäkin blogi jo VUODEN! Oikeasti, apuvaaah... Menikö vuosi muka näin nopeasti? Ei voinut mennä. Mutta sen enempää jaarittelematta, haluan kiittää teitä kaikkia 43 lukijaani, te olette auttaneet minua monissa vähemmän tai enemmän vaikeissa tilanteissa, nyt siis nöyrin kiitokseni. Vaikka vannouduin, etten bloggaa lukijoita varten, mutta kyllä näin vuoden sisällä on huomannu, että jokainen uusi lukija lisää taas uutta intoa kirjoittaa ja kertoa hullunkurisentylsästä elämästäni :) Toivottavasti Pilkettä Silmäkulmassa jatkaa vielä pitkään...

Vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä! Blogissahan on ulkoasu muuttunut tiuhaan tahtiin ja olen luonut jo 155 postausta! Olen myös ikuistanut monenmoisia hetkiä ja fiiliksiä, joskus pitäisi ottaa ja lukaista kaikki läpi! 

Blogi on nyt kuitenkin selvästi lähdössä enemmän kuvapainotteisemmaksi, mutta yritän kuitenkin aina muistaa jotain raapustellakkin.

Loppuun vielä pari ihanan keväistä kuvaa Nellistä! Mä jatkan synttäreiden juhlistamista Disco Aakkosten ja sipsipussin parissa...

fiksu ja filmaattinen

Illan kevennys... Se on se mun ihanan viisas koirani.

maisema herättää jumalan pelkoo

idea by we heart it ja toteutus by tuuli :D

Heippadei vaan taasen. Väittikö joku, että kuumeessa on tylsää? haha!  Kyllähän sitä kaikkea keksii, kun omistaa kameran ja tietokoneen. On tullut mm. VÄHÄN muokkailtua, tai ehkä paremmin raiskattua noita kuvia med. picasa. Ei näin Tuuli, ei näin...

Muttamutta, lauantaina mulla nousi kuume ja tänään nyt ei enään ole ollut, mutta olo on kuitenkin sen verran nuhainen, etten vielä joutanut kouluun. Alan mädäntyä tähän sohvannurkkaan ja en oikein voi riehuakkaan, koska pelkään että kuume taas alkaisi nousemaan. Tänään varmaan kuitenkin uskaltaudun jo Nellin kanssa pikkuiselle lenkille ja varmaan pitäisi vähän kokeisiinkin kertailla. Olen vain kitannut triplamäärän teetä, syönyt buranaa ja maannut peiton alla villasukat jalassa, sekä niistänyt joka kolmas minuutti. Eikös se sairastelu sellaista ole? Teeveekin on pauhannut melkeimpä 24/7 ja koneella on tullut tehtyä kaikkea turhuuttakin turhempaa, mm. pelailtua miniclipin pelejä :D

Eilen virkistin itseäni sen verran, että tein vohveleita ja kuvailin. Ulkona on kyllä ollut niiiin ihana ilma, että on ollut kyllä ihanan ärsyttävä houkutus lähteä kuumehöyryissä kuvailemaan, mutta olen kuitenkin saanut pidäteltyä itseni sisätiloissa, koska en halua mitään jälkitautia. Enää viikko, niin tämä neiti lähtee Espanjaan! Barcelona, here I come! On kyllä aikamoinen matkakuume, haluan ÄKKIÄ pois täältä suomesta. 

Matkakuumeen lisäksi mulle on iskenyt ihan hervoton hiirikuume! Satiini-hiiret, tan-hiiret, kikkurkarva-hiiret, isokorvaiset hiiret... ! ♥ Kunhan nyt vaan tuo äiti lämpeäisi idealle ja minä kössisin jostain rahaa. Mutta uskon, että tämäkin jää vaan haaveeksi, kunhan pääsen tästä huushollista ulos. Haluaisin muuttaa jo 16vuotiaana, mutta vanhemmat ei innostu ajatuksesta eli täytyy vielä odotella ainakin reilu kolme vuotta, en kestä ;__;

Koirakuume on kuitenkin saamassa pian toivottavasti lääkettä hetkeksi aikaa, kun tämä kauan odotettu aussie-pentue tulee kaiken järjen mukaan tässä viikon sisällä maailmaan! Nyt vaan jännätään, että tuleeko sieltä meille narttua... Jännittää jo nyt :D

Mutta, tässä nyt tälläinen tylsyysnäpyttely. Niin, ja ulkoasukin on nyt valmis! Toivottavasti tykkäätte :) 

Ulkoasusta

Niin tosiaan, ulkoasusta sen verran, että se on vielä kesken. Tänään kuumessa ajattelin vähän tappaa aikaa, mutta eipä se ollutkaan niin yksinkertaista :D Blogger päätti vähän koetella mun hermoja. Meni jo kolmatta tuntia tuon bannerin kanssa väsääsmiseen ja taustakaan ei suostunut jostain kumman syystä latautua. Kaikki vastustaa tänään...

Eli tälläinen ilmoitusmuotoinen asia!

Mitäs sä?

"Mitäs sä?". Tuon kysymyksen kuulee, tai paremminkin lukee, päivittäin. Ja aina tulee tylsästi vastattua, että hyvää. Onko se joku kohteliasuus, vai miksi me vastaamme niin, vaikka kuinka olisi huono päivä ja kaikki vatuttaisi? Hmm, siinä on mietittävää. Myöskin se ihmetyttää, että miksi kuulumisia kysytään vain netissä, ennen sentään soitettiin tai tekstattiin, mutta nykyään kuulumisia vaihdetaan lähinnä naamakirjan tai vastaavan välityksellä. Minulta ei olla ainakaan tultu koko alkaneena vuotena kysymään suoraan, ns. "face to face", että "Mitä sinulle kuuluu?" ja välillä sitä toivoo, että joku tätä kysyisi, mutta minkäs sille voi. Maailma kehittyy ja sosiaalinen media lisääntyy ja sen mukana yhdessä olo sekä kuulumisten vaihto kasvokkain vähentyy. Anyway, tässä nyt sain puida ajatukseni näin johdannoksi. Mietin tuossa jo lauantaina, että mistä ihmeestä muka voisin kirjoittaa postauksen? Pää löi tyhjää. Ei ollut kuvia, ei ollut mitään erikoista, ei ollut kuin... perus arkea, sekä erilaisia fiiliksiä kuluneelta viikolta. Taasko tätä samaa? Oi kyllä. 

Päädyin siihen, että teempäs nyt sitten tylsähkön kuulumis-postauksen, mutta tälläkertaa myös te lukijatkin voitte osallistua! Eli voitte myös kertoa omia fiiliksiänne ja kuulumisianne, purkaa itseänne. Ei mitään väliä, jos olet anonyymi tai omilla kasvoilla esiintyvä, mutta kokomuksesta tiedän että tunteiden purkaminen jonnekkin voi auttaa. Ja varmasti auttaa. Voidaan vaikka yrittää saada pientä keskustelua pystyyn tuonne kommenttiboxiin!

Minäpäs aloitan: Takana on tavallinen, loman jälkeinen, väsynyt ja monipuolinen viikko. Fiilikset on pomppinut miinus viidestä aina mitä korkeimmalle eli mielialanvaihtelua on ollut havaittavissa.

Lähdetään ihan alusta, eli siitä päivästä kun kävimme katselemassa aussieita Tampereella: Muuta en voi sano, kuin wau. Upeita koiria, ihana kasvattaja ja hyvä mieli. Joka kerta kun siinä puolisentunnin aikana rapsutin koiraa tai leikin sen kanssa, tuli enemmän sellainen olo, että nyt olen löytänyt sen _minun_ rodun. Rakkautta... 

Sunnuntai sekä alkuviikko vierähtikin ihan pilvissä, kun muistelin tätä hienoa puolituntista - kyllä, olin niin onnellinen ja jotenkin vapautunut. Nyt vaan odotellaan pentuja, tuskaa. Laitettiin myös eräälle toiselle kasvattajalle ns. varavaraus, jos tästä meidän "ykkös"-pentueesta ei satu meille sopivaa narttua syntymään. Tarpeen mukaan laitamme vielä kolmannellekkin kyselyä.

Pitää nyt oikein kelata, että mitähän sitä viimeviikolla tuli puuhailta... hmm... nojaa, eipä mulle sieltä mitään suurempia muistoja jäänyt, joten skipataan nuo päivät ihan suosiolla :D 

Perjantaina alkoi viikonloppu - jes! Mutta perjantaina tuntui, että kaikki pani vastaan. Mikään ei onnistunu ja itketti. Ehkä sitten syynä viikolta jääneet univelat tai tietynlainen turhautuneisuus... Perjantaihin mahtui vielä yksi riparin rästitehtävä, nimeltään Tuomas -messu. Omanlainen kokemushan tuo oli. Illasta en muista oikein mitään, sekin taitoi taittua vähän alakuloisissa fiiliksissä.

Pikkuinen Ada ♥

Lauantai, parempi, jopa hyvä, fiilis! Aamu kului mukavasti, aina siihen asti kun sain tietää että Julian hamsteri, 6kk:den ikäinen Ada, oli siirtynyt hamstereiden taivaaseen :( Siinä sitten meni pari tuntia mietiskellessä. Miksi, oi miksi, maailma on näin julma? Miksi olento (puhun nyt muustakin kuin tuosta hamsusta), jolla olisi vielä elämä edessä, joutuu jättämään tämän todellisen maailman? Mikään ei täsmää. Mikään ei ole reilua... Mutta, hiukan kulahtanut sanonta, elämä on. Elämä vie, tuo ja antaa. Tälläkertaa se vei... Harmittaa ihan hirmuisesti Julian puolesta, koska hän menetti jotain pientä, mutta niin suurta ja suunnattoman suloista. Vielä kerran: Osanotot.

Lauantaina kuitenkin sain vielä itseni ryhdistäytymään ja lähdettiin Venlan kanssa pizzeriaan syömään :) Se reissu vähän kohensi mielialaa, varmaan molemmilla? Hyvä ruoka, parempi mieli. Eikös se niin mene? ;) Ilta olikin lopulta ihan mukava.

Sunnuntaistakaan ei ole mitään ihmeellisempää sanottavaa. Vietin päivän med. uskonnonkirja...

Tänään - tai oikeastaan eilisen puolella - sain tarjouksen unelmatyöhön! Saan nimittäin alkaa valmentamaan pikkuisia aerobiccareita :) Haaveista tuli totta... Hyväksyin tarjouksen heti, ilman selittelyjä, ja nyt odotan innolla ensimmäisiä treenejä, jotka ovatkin jo keskiviikkona! En meinaa pysyä pöksyissäni, vaikkein kuitenkaan osaa kuvitella itseäni valmentajan paikalla... Ehkä se tästä, luulen että tulen tykkäämään siitä puuhasta. Tällähetkellä fiilikset on hyvät ja niin ollen minulle kuuluu erinoimaisen hyvää! :) 

Entä sinulle?

Sunset - no more

Kevät - täältä tullaan!

Kevättä rinnassa? Ainakin täällä :-) Ihanasti aurinko on porottanut koko viikon. Samoin lämpötilat ovat pysytelleet nollassa tai parhaimmillaan jopa +5 ! Oon ihan innoissani, en millään malttaisi odottaa kesää: Perheeseemme muutta uusi asukas ja ripari... No on tässä vielä ainakin kaksi tai kolme kuukautta, jotka kuitenkin aina vierähtää nopeasti. 

Loma on kulunut _nopeasti_. Okei, myönnän, empä mä oo oikein mitään puuhaillut. Istunut kotona, käynyt välillä pihalla kuvailemassa tai lenkittämässä koiraa, dataillut ja siivonnut gerbiilien terraariot. Eilen tosin sain raahattua raatoni Jämsään, Himokselle. En oikein itse perusta tuosta laskettelemisesta: Hissi vie ylös, läskit tuo alas. Isä sai kuitenkin mut ylipuhuttua ja päätin sitten lähteä isän ja veljen mukaan. En todellakaan kadu päätöstäni! Oli aivan mahtava päivä: Aurinko paistoi, mittari nollassa, Himoksella ei ollut edes ruuhkaa ja mitäs muutakaan, kuin hyvää ruokaa - pizza puffet ;) Vaikkei se laskettelu niin mieluista olekkaan, niin silti oli kivaa viettää välillä aikaa myös puolikkaan perheen kanssa, äiti oli töissä. Kuten joku viisas tai vähemmän viisas saattaa huomata, niin kyllä, raahasin kameran rinteeseen. Halusin kuvata hienoa auringonlaskua... 

Pitkän päivän päätteeksi pyörähdettiin vielä Keskisellä, varmasti monille tutummin Tuurissa :)

Tänään sitten on taas toistunut sama tylsän lomapäivän kaava. Eli ei mitään ihmeellisempiä. Huomenna sitten lähdetäänkin koko perhe kohti Tamperetta. Käydään ikeassa, ideaparkissa ja TIETENKIN tärkeimmässä eli mahd. tulevan kasvattajan luona katselemassa aussieita! En malta odottaa...

Lisäksi blogi on saanut uuden, keväisemmän, ulkoasun. Kyllä, keskipalkki on _leveä_, mutta se on ihan tarkoituskin, koska haluan kuvien olevan suuria.

Eipä tässä muuta, päivittelen varmaan Tampereen kuulumisia sitten sunnuntaina.